Article on other languages:
| Weimarinseisoja | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Saksa |
| Määrä | |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | seisova ja noutava lintukoira |
| Nykyinen käyttö | jälkikoira, lintukoira, seurakoira |
| Elinikä | |
| Muita nimityksiä | harmaa aave |
| FCI-luokitus | ryhmä 7 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | urokset 30–40 kg, nartut 25–30 kg |
| Säkäkorkeus | urokset 59–70 cm, nartut 57–65 cm |
| Väritys | harmaan eri sävyt |
Weimarinseisoja on hopeanharmaanvärinen seisova lintukoira. Rotu on intohimoinen metsästyskoira, joka on parhaimmillaan laukauksen jälkeen sekä vedessä että maalla. Sitä voidaan käyttää myös suurriistan metsästyksessä. Sen lisäksi weimareita käytetään joissain maissa pelastuskoirina, poliisikoirina sekä ulkonäkönsä vuoksi myös näyttelykoirina. Rodulla on taipumusta puolustaa kotiaan, joten se sopii myös vahti- ja palveluskoiraksi.
Weimareita kutsutaan myös harmaiksi aaveiksi (Grey ghost) hopeanharmaan turkin ja aavemaisten meripihkan väristen silmien vuoksi. Näillä koirilla on myös taito liikkua äänettömästi ja nopeasti.
Sisällysluettelo |
Luonne ja käyttäytyminen
Weimareita on lyhyt- ja pitkäkarvaisia ja niitä voi olla myös samassa pentueessa. Rotu on luonteeltaan erittäin tarmokas ja älykäs. Weimarinseisojilla on voimakas metsästysvietti ja ne vaativat paljon liikuntaa. Kyllästyneenä ja vähän liikutettuna weimari saattaa purkaa energiaansa esimerkiksi kodin huonekaluihin.
Weimarit ovat usein perhekeskeisiä ja saattavat suhtautua hieman pidättyvästi vieraisiin. Rodun sisällä on kuitenkin luonteissa paljon vaihtelua - Jotkut hyvinkin avoimia, toiset pidättyväisiä.
Muista seisojista poiketen weimarilla on usein voimakas vahtivietti. Ne vahtivat ja tarvittaessa suojelevatkin perhettään. Weimarinseisoja tarvitsee ehdottomasti kunnollisen kotikasvatuksen ja koulutuksen, jotta tämä riista- ja puolustusviettinen, voimakas ja vahvatahtoinen koira on omistajansa hallinnassa. Urokset ovat usein dominoivia ja kokeilevat omistajaansa varsinkin murrosikäisinä.
Rodun alkuperä
Weimarinseisoja on vanha rotu. Sen alkuperästä on monta teoriaa. Rotu on peräisin Saksasta ja polveutuu luultavimmin ajokoirista, vihikoirista ja mannermaisista koirista. Ensimmäiset tiedot rodusta ovat vuodelta 1631. 1600- ja 1700-luvun maalauksissa kuvitetut koirat muistuttavat tämän päivän weimarinseisojaa. Varmaa on, että näitä harmaita koiria pidettiin Weimarin hovissa Saksassa 1800-luvun alussa. Suurruhtinas Karl August kehitti rotua aluksi vain perhepiirissä, hovin ylimystön metsästyskäyttöön. Myöhemmin rotua kasvattivat pääasiassa ammattimetsästäjät ja riistanvartijat. Niitä käytettiin sekä kaikenlaisen riistan metsästykseen, että myös salametsästäjien etsimiseen ja vangitsemiseen. Rodun tyypillinen harmaa väritys vakiintui todennäköisesti vasta 1800-luvulla.
Rotu on todennäköisesti vanhin saksalainen seisojarotu. Virallisesti se hyväksyttiin Saksassa vuonna 1896. Yhdysvalloissa ja muualla Euroopassa sitä on kasvatettu vasta 1940-luvun jälkeen. Weimarinseisojaa on jalostettu puhtaana noin sadan vuoden ajan.
Rotu on vielä harvinainen Suomessa. Weimareita on ollut Suomessa 1970-luvulta lähtien. Rotuun tutustuneet ovat kuitenkin tähän harmaaseen koiraan kovin tykästyneet.
Lähteet
- Rotuesittely Koirat.comissa
- Saksanseisojakerho ry
- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
