Sumer

Article on other languages:

Katso myös: Sumerin kieli
Sumerilainen patsas, joka esittää Lagašin kuningas Gudeaa
Muinainen Mesopotamia
Eufrat – Tigris
Assyriologia
Kaupungit / Imperiumit
Sumer: Uruk – Ur – Eridu – Kiš – Lagaš – Nippur
Akkadin imperiumi: Akkad – Babylon – Isin – Susa
Assyria: Assur – Ninive – Dur-Šarrukin – Nimrud
Babylonia – Kaldea
Elam – Amorilaiset
Hurrilaiset – Mitanni
Kassiitit – Urartu
Kronologia
Sumerilainen kuningasluettelo
Assyrian kuninkaat
Babylonian kuninkaat
Kieli
Nuolenpääkirjoitus
Sumeri – Akkadi
Elamiitti – Hurrilaiset
Mytologia
Enūma Eliš
Gilgameš – Marduk
Mesopotamian mytologia

Sumer on yksi vanhimmista tunnetuista korkeakulttuureista. Se sijaitsi Eufrat- ja Tigris- jokien laaksoissa Etelä-Mesopotamiassa (nykyisessä Irakissa) noin 3500 eaa. — 2000 eaa. Sumerilaiset keksivät muun muassa kirjoitustaidon ensimmäisinä maailmassa, ja he olivat edelläkävijöitä myös rakennustaidon, uskonnon, kirjallisuuden, matematiikan ja sodankäynnin alueilla. Sumerilaiset rakensivat suuria palatseja ja temppeleitä, myös ainakin yhden zikkuratin. Temppeli oli merkittävä maan omistaja ja kaupan kävijä, ja kuningas sen ylin johtaja.

Nykypäiviin sumerilaisesta kulttuurista on säilynyt muun muassa seksagesimaali- eli 60-järjestelmä, jonka vuoksi tunti jaetaan 60 minuuttiin ja ympyrä 360 asteeseen. Lisäksi sumerilaisen uskonnon ja mytologian piirteitä on havaittavissa muun muassa idän suurissa uskonnoissa ja kreikkalaisessa mytologiassa.

Sisällysluettelo

Sumerin maa ja kansa

Suurimman osan historiastaan Sumer koostui monista kaupunkivaltioista, jotka elivät muun muassa kasteluviljelyllä. Peltojen kastelu ja ruoan saanti vaati kanavien jatkuvaa huoltamista. Sumerilaisten kotimaa on suunnilleen nykyisten Bagdadin ja Basran kaupunkien välissä Eufratin ja Tigriin jokilaaksoissa Etelä-Mesopotamiassa. Noin 6000-5000 eaa. alue alkoi muistuttaa nykyisenlaista maata jokineen ja väestöä alkoi viimeistään 5500 eaa. siirtyä alueelle, minne 4500 eaa. mennessä oli syntynyt suurehkoja kyläkeskuksia. Väestö oli ubaidilaisia. Tämä alue oli vuonna 3500 eaa. kosteata joensuistoa ja tulvatasankoa. Persianlahti ulottui nykyisen Basran yli muinaisten Urin ja Eridun kaupunkien kohdalle. Koska alueella ei sada tarpeeksi viljan kasvatukseen, kasteluvesi on otettava Eufrat- ja Tigrisjoista. Joet tulvivat keväisin, kun lumi sulaa Zagros-vuorilla. Mesopotamiassa on kaksi vuodenaikaa. Talvi oli pääasiallinen viljelyaika. Kesäisin taas on armottoman kuumaa, niin että kasvillisuus kärventyy. Lämpötila on jopa 40–50 °C varjossa, 70 °C auringossa maan pinnassa.

Sumerilaisten alkuperä

Sumerilaisten alkuperä on hämärän peitossa. Heidän on väitetty olevan kotoisin muun muassa Kaukasiasta, Iranista, Turkista, Bahrainin seuduilta tai meritse Intiasta, ja samoja kallon piirteitä on oltu löytävinään Afrikastakin. He saattoivat saapua Sumeriin idästä, koillisesta tai Persian lahdelta. Heidän uskotaan saapuneen alueelle noin 3500 eaa. (ehkä jo 4500/4000 eaa.) ja levittäytyneen alueelle parissa sadassa vuodessa. Maan alkuasukkaina olisi asunut ubaidilaisia ja seemiläisiä. Joidenkin paikkojen nimissä on vanhemman kielen piirteitä, ja kielessä ainakin kaksi pohjakomponnettia, substraattia.

Toisten mielestä sumerilaiset tulivat alueelle paljon aikaisemmin, eli olivat tulvatasangon ensimmäisiä asukkeja. Sumerin kieltä ei voida liittää mihinkään tunnettuun kielikuntaan.

Sumerilaiset kutsuivat maataan nimellä Kengi tai Kengir (ki-en-gi-uri), 'sivistyneiden herrojen maa' (tai Mungen, Nengen eri sumerin murteissa), kieltään nimellä Emegir ja itseään nimellä saggiga, "mustapäät". Nimi Sumeri tulee merkitykseltään tuntemattomasta babyloniankielisestä ilmauksesta Mat Šumeri, 'Šumerin maa'. Raamatussa on käytetty Mesopotamiasta nimeä Sinearin (Šinar) maa.

Sumerien kulttuuri

Monet sumerilaisen kulttuurin piirteistä ovat välittyneet jälkipolville, muun muassa tuntien jako 60 minuuttiin on peräisin sumerilaisesta seksagesimaalijärjestelmästä eli 60-järjestelmästä. Seksagesimaalijärjestelmä oli yleisesti käytässä vasta sumerilaisten jälkeen.

Nuolenpääkirjoituksella tehty kauppakirja Sumerista, 2600 eaa.

Noin 3500 eaa. alettiin merkitä numeroita ja noin 3200–3100 eaa. kirjoittaa kuvakirjoitusta.[1]

Ensimmäiset säilyneet asiakirjat olivat temppelin verokuitteja.

Sumerilainen kuvakirjoitus muuntui asteittain varsinaiseksi nuolenpääkirjoitukseksi välillä 3000–2600 eaa.

Sumerilaisilta on säilynyt kohtalaisesti kirjallisuutta, muun muassa kertomus Nooasta, Uthapištim sekä Gilgameš-eepos joka kertoo sankarikuninkaasta. Tyypillistä sumerilaisella kirjallisuudelle ovat alueelle ominaiset vastakohtaparit esimerkiksi paimen-maanviljelijä.

Yhteiskunta, maanviljely, elinkeinot ja kaupungit

Sumer oli harvoin yhden valtikan alla. Maa koostui kaupunkivaltioista, joita johtivat pappiskuninkaat. Tutkijat ovat pitkään väittäneet, että temppeli olisi ollut maallista valtaa voimakkaampi varhaisella sumerilaisella kaudella, mutta uudempien tietojan mukaan maallinen valta on voinut olla johtavassa asemassa alusta asti. Sumerilaisten varhaisempia kaupunkikeskuksia olivat Eridu ja Uruk. Myöhempiä olivat muun muassa Kiš, Lagaš, Umma ja Ur. Useiden kaupunkien hallitsijaa kutsuttiin nimellä lu-gal, suuri ihminen ja myös "Kišin kuningas" aina Sargoniin asti.

Sumerin talous toimi pääosin maatalouden ja kaupan varassa. Yhteiskunta oli jaettu ylimyksiin, tavalliseen kansaan ja orjiin. Virkamiehet, ammattisotilaat ja papit olivat kastijärjestelmän huipulla. Tavallista kansaa olivat kauppiaat, liikemiehet, maanviljelijät ja käsityöläiset. Tässä luokassa oli sekä rikkaita että köyhiä.[2]

Sumerissa temppeli oli merkittävässä asemassa ja sillä oli palkkalistoillaan runsaasti käsityöläisiä. Palkka maksettiin usein luonnontuotteina, muun muassa ohrana.

Arkeologiset kaivaukset ovat esimerkiksi Urista antaneet kuvan siitä, että tavallinen kansa oli köyhää. Rikkaita olivat korkeimmat papit, ylimykset ja suurkauppiaat. Maanviljelijät, joita oli noin 4/5, olivat usein lähes orjan asemassa. Sumerilainen oikeuskäytäntö oli armeliaampi kuin seemiläinen, kostoperiaatetta ei sovellettu, vaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta selvisi sakoilla, tosin isoilla. Myös naisella saattoi olla yhteiskunnassa korkea asema, ja naiset kävivät ansiotöissä esimerkiksi kutomoissa.

Keskinkertainen asuintalo oli yksikerroksinen sisäpihallinen talo, jossa oli muutamia huoneita. Hieman varakkaammissa taloissa oli kaksi kerrosta.

Sumerilainen jumalatarpatsas.

Sumerilaisen yhteiskunnan perusyksikkö oli tavallisimmin perhe, jonka pää mies oli. Yhteiskunta toimi pääosin miesten ehdoilla. Orjia tuli muun muassa sotavankeina. Silti heihin ei suhtauduttu erityisen negatiivisesti. Mies saattoi myydä lapsensa tai vaimonsa orjaksi. Orja saattoi ostaa itsensä vapaaksi, eikä häntä voinut sen jälkeen orjuuttaa.

Orjia käytettiin muun muassa raskaissa töissä ja jalkavaimoina. Jalkavaimoja siedettiin, vaikka pääasiallinen avioliiton muoto oli yksiavioisuus. Sumerilaisen yhteiskunnan alussa kirjoitusta opetettiin vain tuleville papeille, myöhemmin muillekin maksua vastaan, myös naisille. Metallipainoja käytettiin rahoina.

Temppelillä oli omat viljavarastot, leipomot, olutpanimot ja niin edelleen. Niissä palveli naisia, jotka oli jaettu kasteihin. Alimmat näistä lienevät olleen pelkkiä prostituoituja, ylin oli korkeasti kunnioitettu hallitsijan tytär, jolta odotettiin kunnollista elämää.

Sumerilaiset kävivät kauppaa laajalti lähialueidensa kanssa, kaukaisimmat karavaanit kulkivat aina Välimerelle ja Egyptiin asti. Sumerissa viljeltiin vehnää ja ohraa kasteluviljelynä, ja esimerkiksi käsityöläisten palkka maksettiin monesti viljana.

Hopeaa käytettiin rahoina. Sumerilaiset painomitat olivat 60-järjestelmän mukaisesti talentti (biltum) noin 30 kg, mina 0,5 kg ja sekeli. Kasteluviljely aiheutti suuren haihtumisen, mikä nosti maaperässä olevat suolat pintaan. Tämä johti muun muassa vehnänviljelyn vähenemiseen ja ohranviljelyn kasvuun, sillä ohra sietää enemmän suolaa kuin vehnä.

Sumerissa oli runsas kutomoteollisuus kaupungeissa, tuhannet naiset tekivät kankaita, joita myytiin muualle Lähi-itään ja lähialueille. Metallista osattiin tehdä taitavasti monenlaisia esineitä aseista juoma-astioihin.

Valvottu jokiliikenne kuljetti jopa 30 tonnia lastia yhdessä laivassa kerrallaan, ja aasi oli tärkeä vetojuhta ja ratsastusväline. Tuomarit hoitivat käräjäasioita. Virkamiehet ja poliisi valvoivat maata. Temppeli ja palatsi olivat molemmat suuria käsityöteollisuuden omistajia.

Sumerin historia

Pääartikkeli: Sumerin historia

Sumerin kaupunkivaltiot syntyivät Ubaid- ja Uruk-kausilla pienten maatalouskylien kasvaessa hitaasti suuriksi väestökeskuksiksi. Etelä-Mesopotamiaan Sumerin alueelle kaupungit syntyivät pääosin Uruk-kaudella.

Uruk-kauden lopuilla rakennettiin suuria temppeleitä ja Sumerin vaikutus ulottui kauas kaupan ja ehkä myös valloitussotien takia. Varhaisdynastisella kaudella noin 2900 eaa. alkaen kaupunkivaltiot taistelivat keskenään ylivallasta. Suuria keskuksia olivat muun muassa Uruk, Kiš ja Ur.

Ainakin Kiš ja Uruk loivat lyhytkestoisia suuria imperiumeja. Kauden päätyttyä Lagashin kaupunki onnistui yhdistämään hetkeksi koko Sumerin kuninkaansa Lugalzaggesin johdolla, mutta pian Akkadin Sargon Suuri valloitti Sumerin ja eteni sotaretkillään ehkä Välimerelle asti. Noin 2250 raaka vuoristolaisheimo gutilaiset valloitti maan. Gutilaisajan lopuilla Lagashin Gudea nousi suureksi paikalliseksi mahdiksi, mutta Sumerin yhdisti jälleen kerran Ur-Nammu joka loi Uus-Sumerin suurvallan. Uus-Sumeri romahti elamilaisten ja amorilaisten hyökätessä maahan, ja sen jälkeen tuli hajanaisempi Isin-Larsa-kausi, jona aikana Sumer seemiläistyi nopeasti ja Sumerin kieli harvinaistui. Lopulta Hammurabi loi suuren Babylonian valtakunnan.

Sumerin uskonto

Sumerin uskonto oli monijumalainen. Jumalia oli tuhansia, pieniä ja suuria. Toiset jumalat olivat ylitse muiden, vaikka taivaanjumala An oli pikku jumaluuksia tärkeämpi. Monilla paikkakunnilla oli omat paikallisjumalansa. Esim. eläimellä tai kuokalla saattoi olla oma jumalansa. Uskonto oli sumerilaisille tärkeä, rukoiltiin usein. Kuitenkin myös suoranaisesta ateismista on todisteita tuolta ajalta. Jumalia palvottiin erilaisin rituaalein ja juhlin, joista tärkein oli Dumuzin ja Inannan häitä kuvaava uudenvuodenjuhla.

Sumerin uskonnollisissa perinteissä on nähty monia yhtymäkohtia Raamattuun, esimerkiksi kuningas nousi taivaaseen, kuningas oli jumalan poika, kolminaisuus, vedenpaisumuskertomus jne.

Sumerilaisella oli oma luomiskertomuksensa. Kaiken uskottiin saaneen alkunsa alkumerestä, Nammusta.

Sumerilaisten pääjumalia olivat An - taivaan jumala, jonka puoliso oli Ki, maa. An oli tärkeä jumaluus, jolle rakennettiin temppeleitä jo varhaisella Uruk-kaudella. An-jumala merkittiin nuolenpääkirjoituksella tähdellä, joka tarkoittaa myös yleisemmin dingir, jumala. An syntyi alkumerestä, Nammusta.

Sumerin kartta

Enlil oli melko ankara ilman ja myrskyn jumala, Enki ystävällinen (Babylonian Ea) makean veden, vaikka nimi tarkoittaa maan herraa. Enlil oli Sumerin korkein jumala. Enlilin puoliso on Ninlil, "Rouva ilma". Enkin puoliso oli Ninki eli Damgalnunna, maan herratar.

Enki kuvataan viisaaksi mieheksi, jonka kuvaamasta ruukusta virtaa Eufrat ja Tigris. Enki oli esimerkiksi käsityöläisten ja tiedon jumala. Tunnetuin sumerilainen jumala on Inanna, rakkauden jumala, jonka babylonialainen nimi on Ištar ja kanaanilainen Astarte. Inannalla, ikivanhalla äitijumalattarella, oli lukemattomia nimiä: Nintu, Ningal, Ninsun, Nisaba, Mah, Ninhursang, Baba, Geshtinanna jne. Jossain vaiheessa jumaluudet kytkettiin taivaankappaleisiin, esimerkiksi Venus Inannaan.

Astrologinen symboliikka lienee saanut alkunsa Sumerista. Inannan puoliso oli Dumuzi (seemiläisillä Tammuz), paimen, joka muuttui härkäihmiseksi. Härkä on myös vanha neoliittisen ajan jumalhahmo monissa kulttuureissa.

Auringon jumala Utu (Babylonian Šamaš) ja kuun jumala Nanna (Babylonian Suena, Sin) olivat myös tärkeitä jumaluuksia. Aurinko kärvensi kesällä kasvillisuuden, mutta ihmiset pitivät häntä auttajana ja oikeuden jumalana. Nanna, kuunjumala oli taas ajan jumala. Kuun jumalan puoliso oli Ningal. Kuunjumalattaren paljonta levisi laajalle Lähi-idässä.

Jumalten ympärille syntyi runsas tarusto. Enki, Enlil ja An koostivat jumalkolminaisuuden.

Nergal on kuoleman jumala, jonka nimeä ei saanut edes lausua, ettei houkuteltaisi huonoa onnea. Nergal oli kuumimman keskikesän jumala, jolloin aurinko kärvensi kasvillisuutta. Jotkut kuninkaat korotettiin jumalaksi. Monien kuninkaiden uskottiin nousseen kuoltuaan taivaaseen, esimerkiksi Etanan.

Sumerin kauppakumppaneita

Sumer kävi laajaa kauppaa esihistoriallisista ajoista lähtien. Merikauppa laajeni huomattavasti noin vuoden 3000 eaa. jälkeen. Kauppareitit ulottuivat tuhansien kilometrien päähän: Bahrainiin, Omaniin, Iraniin, Turkmenistaniin, Intiaan, Egyptiin ja Turkkiin. Tavara kulki karavaanina ja kaisla- ja puualuksilla. Kauppa oli suurliikemiesten käsissä.

... ja monia muita maita, jotka mainitaan savitauluissa, mutta joita ei ole onnistuttu paikantamaan.

Sumerin kaupunkivaltiot

Pääartikkeli: Sumerin kaupunkivaltiot

Katso myös

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sumer.

Lähteet

  • Armas Salonen: Sumeri ja sen henkinen perintö
  • Otavan suuri ensyklopedia, artikkeli "Sumeri"
  • Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2, "Jokilaaksojen valtakunta"
  • The Cultural Atlas of Mesopotamia and the Ancient Near East, ISBN 978-0-8160-2218-2

Viitteet

  1. ↑ Sumerian Lawrence Lo. Viitattu 6.8.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Love, Anthony Michael: Sumerian Society. Sarissa.org Viitattu 28.8.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Maantiede

Historia

Kieli

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Sumer

More about Sumer: ancient sumer, ancient literature sumer, pro sumer power, sumerian sumer, sumer civilization, sumer brooke, sumer is icumen in, donna sumer, sumer camp,

This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.