NBA: fantasy nba, allstar game nba, nba star

National Basketball Association (NBA) on Pohjois-Amerikassa pelattava maailman kovatasoisin koripallosarja. Sitä pelaa 30 joukkuetta, joista yksi on Kanadasta ja loput 29 Yhdysvalloista.

NBA perustettiin New Yorkissa 6. kesäkuuta 1946 nimellä Basketball Association of America (BAA), nykyinen nimi tuli käyttöön vuonna 1949 BAA:n ja NBL:n yhdistyttyä.

NBA:ssa pelataan 82 ottelun runkosarja, jonka perusteella itäisen ja läntisen konferenssin kahdeksan parasta etenevät pudotuspeleihin. Pudotuspelisarjojen voittajat ratkaistaan "paras seitsemästä" -pelijärjestelmällä eli ensimmäisenä neljä ottelua voittanut joukkue etenee seuraavalle kierrokselle. Loppuotteluissa kohtaavat itäisen ja läntisen konferenssin mestarit.

NBA:n historiaa

1940- ja 50-luku

Suurten jääkiekkoareenoiden omistajat perustivat Pohjois-Amerikkaan uuden koripallon ammattilaissarjan Basketball Association of American (BAA) 6. kesäkuuta 1946. Sarjan ensimmäinen peli pelattiin 1. marraskuuta 1946, jolloin Torontossa pelatussa ottelussa vastakkain olivat Toronto Huskies sekä New York Knickerbockers.^[1] Sarjassa oli sen ensimmäisenä kautena (1946–47) mukana 11 joukkuetta, jotka pelasivat keskenään 60 ottelun runkosarjan. Sarjan ensimmäisen mestaruuden vei Philadelphia Warriors, joka kukisti finaaleissa otteluvoitoin 4–1 Chicago Stagsin.^[2] Kaudeksi 1947–48 runkosarjan pituus lyhennettiin 48 otteluun matkustuskustannusten pienentämiseksi. Neljä joukkuetta edelliskaudelta luopui sarjasta ja tilalle tuli ABL-liigasta Baltimore Bullets. Sarja pelattiin siis ainoastaan kahdeksan joukkueen kesken. Mestaruuden voitti tulokasjoukkue Bullets.^[3]

Vaikka BAA-sarjaa pelattiinkin isoimpien kaupunkien parhaissa areenoissa, pelasivat valtakunnan parhaat pelaajat kuitenkin NBL-sarjaa. Tämä muuttui kaudeksi 1948–49, kun NBL-liigan neljä parasta joukkuetta liittyi BAA:han tuoden mukanaan koripallon ensimmäisen todellisen supertähden George Mikanin. Hänen siirtymisellä BAA-sarjaan oli monia vaikutuksia. 205-senttinen Mikan aloitti isojen miesten tulemisen sarjaan ja lisäksi hänen siirtymisellään oli vaikutuksia NBL-sarjan kuihtumiseen.^[4] NBL- ja BAA-sarjat yhdistyivätkin kaudeksi 1949–50 ja sarjan nimi muuttui National Basketball Associationiksi (NBA). Sarjaa pelasi siten 17 joukkuetta.^[5] Mikanin johdolla Minneapolis Lakers voitti kausien 1948–49 ja 1953–54 välillä viisi mestaruutta. Ainoastaan kaudella 1950–51 Rochester Royals pystyi voittamaan Lakersin pudotuspeleissä ja yltämään siten mestaruuteen.^[6] Vaikka BAA:ssa pelasikin jo kaudella 1947–48 japanilaisamerikkalainen Wataru Misaka, pidetään NBA:n todellisena rotuerottelun loppumisena kautta 1950–51, jolloin NBA:han teki sopimuksen ensimmäiset afroamerikkalaiset pelaajat.^[7]

Kaudeksi 1954–55 NBA:han tehtiin suuria muutoksia. Joukkueiden hyökkäysaika rajoitettiin 24 sekuntiin ja myös joukkuevirheiden sallittua määrää yhtä erää kohti rajoitettiin. 24 sekunnin sääntö nosti joukkueiden ottelua kohden tekemää pistemäärää keskimäärin noin 15 pistettä. Näiden lisäksi George Mikanin koripallouran loppuminen ammattilaistasolla teki sarjasta entistä tasaisemman.^[8] Kaudesta 1956–57 alkoi Boston Celticsin valtakausi, jonka aikana joukkue voitti 13 kauden aikana 11 mestaruutta. Celticsin mestaruusvuosien takuumiehiä olivat sentteri Bill Russell, takamies Bob Cousy sekä valmentaja Red Auerbach.^[9] Kausi 1959–60 oli NBA-liigan uuden supertähden Wilt Chamberlainin tulokaskausi. Hän voitti heti ensimmäisenä kautenaan vuoden parhaan tulokkaan palkinnon lisäksi sarjan arvokkaimman pelaajan tittelin.^[10]

1960-luku - Celticsin dynastia

1960-luku oli Boston Celticsin hallintaa. Celtics voitti kaudesta 1958–59 lähtien kahdeksan peräkkäistä mestaruutta. Vuosikymmenen ehdoton tähtipelaaja oli kuitenkin Warriorseja ja Philadelphia 76ersia edustanut Wilt Chamberlain. Hän oli liigan paras pisteidentekijä seitsemänä kautena peräkkäin. Kaudella 1961–62 hän teki 50,4 pistettä ottelua kohti, joka on yhä kaikkien aikojen paras kauden pistekeskiarvo. Yksittäisen ottelun ennätykseksi Chamberlain teki sata pistettä 2. maaliskuuta 1962 pelatussa ottelussa New York Knicksiä vastaan. Chamberlainin tekemä sata pistettä on edelleen NBA:n historian suurin yksittäisen pelin pistemäärä.^[11]

Chamberlainin ylivoimasta huolimatta hänen joukkueensa ei kuitenkaan pärjännyt pudotuspeleissä Bill Russellin tähdittämälle Celticsille. Russellin ja Chamberlainin joukkueet kohtasivat pudotuspeleissä lähes joka kausi ja heidän kohtaamiset ovatkin olleet NBA:n historian mielenkiintoisimpia kaksintaisteiluita. Kahdeksan perättäisen mestaruuden jälkeen Bostonin päävalmentaja Red Auerbach jättäytyi eläkkeelle kauden 1965–66 jälkeen ja nimitti Russellin seuraajakseen.^[12] Russellin debyyttikautena pelaaja-valmentajana Chamberlainin edustama Philadelphia 76ers pystyi lopulta päihittämään Celticsin kauden 1966–67 konferenssifinaaleissa ja ylsi kauden päätteeksi mestaruuteen saakka.^[13]

Kaudeksi 1967–68 runkosarjan pituutta pidennettiin nykyiseen runkosarjan pituuteen eli 82 otteluun. Boston otti yhden tappiokauden jälkeen jälleen hallinnan sarjasta ja voitti mestaruudet vielä kausina 1967–68 ja 1968–69^[14] Russell jättäytyi kahden pelaaja-valmentajana saavutetun mestaruuden jälkeen eläkkeelle ja Boston Celticsin yli vuosikymmenen kestänyt dynastia oli ohi. NBA-liiga laajentui vuosikymmenen aikana kahdeksan joukkueen sarjasta 14 joukkueen sarjaksi.^[15] NBA sai varteenotettavan kilpailijan, kun American Basketball Association (ABA) aloitti toimintansa kaudella 1967–68. Uusi sarja sai uskottavuutta, kun sen ensimmäiseksi komissaariksi valittiin NBA-legenda George Mikan ja kun sarjaan siirtyi NBA:n edelliskauden pistepörssin voittaja Rick Barry.^[14]

1970-luku - NBA vs. ABA

Bostonin valtakausi päättyi 1960-luvun loppuun Bill Russellin lopettamiseen ja siten 1970-luvun alussa NBA:ssa päästiinkiin jännittämään mikä joukkue on sarjan seuraava hallitsija. Kauden 1969–70 runkosarjaa hallitsivat New York Knicks sekä tulokassentteri Kareem Abdul-Jabbarin edustama Milwaukee Bucks. Knicks pudotti ensin Bucksin konferenssifinaaleissa voitoin 4–1 ja lopulta Los Angeles Lakersin finaaleissa voitoin 4–3. Sarjan alusta asti mukana ollut Knicks pääsi siten juhlimaan historiansa ensimmäistä NBA-mestaruutta.^[16] Kausi 1970–71 oli Milwaukee Bucksin ja Kareem Abdul-Jabbarin hallintaa. Bucks voitti ennätykselliset 66 ottelua runkosarjassa ja kärsi pudotuspeleissäkin ainoastaan kaksi tappiota. Abdul-Jabbar voitti liigan pistepörssin sekä liigan arvokkaimman pelaajan palkinnon. NBA laajentui tälle kaudelle kolmella joukkueella ja sarja pelattiin siten 17 joukkueen voimin.^[17]

1980-luku - Magic vs.Bird

Vuonna 1979 NBA:han lisättiin kolmen pisteen heitot. Samana vuonna liigaan liittyivät legendaariset Larry Bird ja Earvin "Magic" Johnson. Näiden keskinäisen valtataistelun aikana NBA:n suosio kasvoi merkittävästi Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Bird voitti Boston Celticsille kolme mestaruutta ja Johnson Los Angeles Lakersille viisi. Bird voitti myös kaksi ensimmäistä kolmen pisteen heittokilpailua.

1990-luku - Jordanin aika ja globalisaatio

1980-luvun loppupuolella NBA:han liittyi neljä uutta joukkuetta: Charlotte Hornets (nykyisin New Orleans Hornets), Miami Heat, Orlando Magic ja Minnesota Timberwolves. Yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista, Michael Jordan, liittyi NBA:han Chicago Bullsin joukkueeseen vuonna 1984. Jordan johdatteli yhdessä Scottie Pippenin kanssa Bullsin kuuteen mestaruuteen vuosina 1991-1998. Jordan kuului Yhdysvaltain "Dream Teamiin" vuoden 1992 Barcelonan olympialaisissa yhdessä Pippenin, Larry Birdin, Magic Johnsonin ja monen muun supertähden kanssa.

Vuonna 1995 NBA laajentui Kanadaan Vancouver Grizzliesin ja Toronto Raptorsin liityttyä liigaan. Grizzlies muutti Memphisiin vuonna 2001, jättäen Raptorsin ainoaksi kanadalaiseksi NBA-joukkueeksi. 1990-luvulla ulkomaisia pelaajia alkoi tulla laajalti NBA:han.

2000-luku - Läntisen konferenssin dominointi sekä Waden ja Jamesin aika

Vuodesta 1998 vuoteen läntisen konferenssin joukkueet, kuten San Antonio Spurs ja Los Angeles Lakers ovat voittaneet seitsemän kymmenestä NBA-mestaruudesta. Tim Duncan ja David Robinson toivat Spursille useita mestaruuksia ja Shaquille O'Neal ja Kobe Bryant puolestaan pelasivat tehokkaasti yhteen Lakersissa. Vuonna 2004 O'Neal siirtyi Miami Heatiin. "Shaqilla" ja nykyhetken parhaimmistoon kuuluvan Dwyane Waden kanssa varustettu Heat voitti mestaruuden vuonna 2006. Viime vuosina NBA:ssa on loistanut myös suurta mediahuomiota kerännyt LeBron James, joka on nostanut Cleveland Cavaliersin taistelemaan mestaruuksista. Vuonna 2009 James palkittiin runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Joukkueet

Sarja alkoi vuonna 1946 yhdellätoista joukkueella, josta joukkuemäärä kuitenkin vielä supistui. Vähiten joukkueita sarjassa oli mukana 1940- ja 1950-lukujen aikana, jolloin sarjaa pelattiin useamman kauden ajan pelkästään kahdeksan joukkueen voimin.

Nykyiseen joukkuemäärään eli 30:een sarja kasvoi kaudeksi 2004–05. Samalla liigajärjestelmällä muutettiin siten, että kahdessa konferenssissa pelaavat 30 joukkuetta on jaettu kuuteen divisioonaan. Nykyisistä joukkueista kanadalaista Toronto Raptorsia lukuunottamatta kaikki ovat yhdysvaltalaisia.

Entiset joukkueet

NBA:n mestarit

Kauden rakenne

Runkosarja

Kausi alkaa 82 ottelun runkosarjalla, jossa jokainen joukkue pelaa 41 koti- ja vieraspeliä. Pelit jakautuvat siten, että vieraasta konferenssista kohdataan 10 joukkuetta yhden kerran. Yksi divisioona kohdataan kokonaisuudessaan kotona ja yksi kokonaisuudessaan vieraissa. Oman divisioonan joukkueita vastaan pelataan neljä kertaa ja oman konferenssin, mutta ei oman divisioonan joukkueita vastaan pelataan joko kolme tai neljä kertaa.

Pudotuspelit

NBA:n pudotuspelit alkavat huhtikuun loppupuolella. Pudotuspeleihin pääsee 16 joukkuetta. Jokaisen divisioonan voittaja ja näiden jälkeen konferenssin viisi parhaiten pelannutta joukkuetta. Parit pudotuspeleihin valitaan siten, että divisioonan voittajat sekä konferenssin seuraavaksi parhaalla voittosuhteella pelannut joukkue sijoitetaan konferenssin pistetaulukon neljälle ensimmäiselle sijalle pistejärjestyksessä ja konferenssin muut joukkueet niiden alle edelleen pistejärjestyksessä. Ensimmäinen joukkue kohtaa kahdeksannen, toinen seitsemännen, kolmas kuudennen ja neljäs viidennen. Seuraavilla pudotuspelikierroksilla parit etsitään samalla menetelmällä. NBA:n välieriä kutsutaan konferenssifinaaliksi, joten kummastakin konferenssista pääsee yksi joukkue finaaliin. Pudotuspeleissä pelataan joka kierroksella paras seitsemästä -menetelmällä, joka tarkoittaa sitä, että joukkueen on voitettava neljä kohtaamista päästäkseen eteenpäin.

Viimeistä pudotuspelikierrosta kutsutaan NBA-finaaleiksi. Finaalit pelataan vuosittain kesäkuussa. NBA-finaalien voittajalle annetaana Larry O'Brien -mestaruuspokaali. Voittajajoukkueen jokainen pelaaja sekä tärkeimmät avustajat, kuten valmentajat sekä toimitusjohtaja, saavat mestaruussormuksen. Lisäksi liiga palkitsee NBA-finaalien arvokkaimman pelaajan.

Palkinnot

Kauden jälkeen jaetaan vuosittain 12 palkintoa erinäisistä saavutuksista kauden aikana.

Tähdistöviikonloppu

Runkosarja keskeytyy helmikuussa hetkeksi vuotuisen NBA:n tähdistöviikonlopun vuoksi. Kannattajat äänestävät NBA:n tähdistöotteluun aloitusviisikon. Valmentajat valitsevat konferenssien tähdistöjoukkueiden loput pelaajat idän ja lännen joukkuisiin, jotka kohtaavat toisensa tähdistöottelussa. NBA:n tähdistöviikonloppuna pelataan lisäksi Rookie Challenge, jossa parhaat tulokaat ja parhaat toista vuotta NBA:ssa pelaavat koripalloilijat kohtaavat toisensa. Lisäksi viikonloppuun kuuluu Skills Challenge, kolmen pisteen heittokilpailu, donkkikilpailu, julkkisten tähdistöottelu (Celebrity All-Star Game), D-League-tähdistöottelu sekä Shooting Stars -heittokilpailu.

Hall of Fame

Basketball Hall of Fame on kaikkien aikojen menestyksekkäimmille koripalloilijoille omistettu museo ja kunniagalleria. Pelaajien lisäksi Hall of Fameen on valittu merkittäviä koripallovaikuttajia sekä viisi koripallojoukkuetta. Vuosittain kunniagalleriaan valitaan muutama uusi jäsen. Hall of Fame sijaitsee Springfieldissä, Massachusettsissa.

NBA:n varaustilaisuus

Suomalaiset NBA-varaukset

Lähdeviitteet

↑ Sam Goldaper: The First Game NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Fulks' Warriors Star in League's First Season NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ New Team in Baltimore Grabs Crown NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ The Mikan Era Arrives NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Powerful Lakers Repeat NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Minneapolis Wins Fifth Title in Six Years NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ NBA's Color Line Is Broken NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ 24-Second Shot Clock Rescues League NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Celtics Outlast Hawks for First Championship NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Wilt Chamberlain Arrives with Massive Impact NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Wilt Scores 100, Averages 50 NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Celtics Win Eighth Straight As Auerbach Retires NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Wilt Finally Bests Russell NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ ^14,0 ^14,1 Boston Regains Title Behind Player/Coach Russell NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Russell Runs into Sunset with an Improbable 11th Title NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Reed Drama Seals Title for Cohesive Knick Unit NBA.com. Viitattu 30. marraskuuta 2008. (englanniksi)
↑ Kareem Rules the League NBA.com. Viitattu 30. marraskuuta 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

More about NBA: fantasy nba, allstar game nba, nba star, nba ticket watch, nba rumor trade, 2007 game nba star, 2007 draft mock nba, nba score, basketball nba,

NBA

Sisällysluettelo