|
Article in other languages: |
Jerusalem (hepreaksi יְרוּשָׁלַיִם, Jerušalajim, arab. القُدس, al-Quds, kreik. Ιεροσόλυμα) on kaupunki Lähi-idässä Israelissa, joka on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin pyhä kaupunki ja Israelin pääkaupunki. Monet valtiot kuitenkin pitävät edelleen lähetystönsä Tel Avivissa. Myös palestiinalaiset toivovat varsin yleisesti Itä-Jerusalemista suunnitellun itsenäisen valtionsa pääkaupunkia. Arabiliitto on esityksessään suhteiden normalisoinnista Israelin kanssa asettanut yhdeksi ehdoksi että Palestiinaan perustetaan palestiinalaisvaltio, jonka pääkaupunkina on Itä-Jerusalem.[1] Juutalaisten pyhät temppelit ovat aikoinaan olleet Jerusalemissa, uudemman temppelin hävittivät roomalaiset vuonna 70. Vain osa temppelin muuria, Länsimuuri (niin sanottu Itkumuuri) on jäljellä, ja se on nykyään juutalaisten pyhin paikka. Länsimuurin yläpuolella, Temppelivuorella, on yksi muslimien pyhimmistä paikoista, Kalliomoskeija sekä toinen tärkeä moskeija Al-Aqsa. Legendan mukaan islamin perustaja, profeetta Muhammad nousi taivaaseen Temppelivuorelta.[2] Kristityille Jerusalem on tärkeä, sillä Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli Jerusalemissa, haudattiin kaupunkiin ja Raamatun mukaan nousi kuolleista siellä. Jerusalemin vanha osa on muurin ympäröimä sokkeloinen kaupunki, joka jakautuu armenialaisten, kristittyjen, islaminuskoisten ja juutalaisten kortteleihin. Se liitettiin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon vuonna 1981 vaarassa olevana kohteena.[3] Vanhan kaupungin itäpuolella on muun muassa paikka, jossa lepäsi Kuningas Salomon temppeli, Getsemanen puutarha ja Taivaaseen astumisen kirkko. Länsiosassa on presidentin asunto ja parlamentin sekä hallituksen rakennukset. Matkailu on vuosisatojen ajan ollut Jerusalemin tärkeä elinkeino.
HistoriaEnsimmäiset arkeologiset todisteet asutuksesta ovat varhaiselta pronssikaudelta noin 3000–2800 eaa. Myöhäiseltä pronssikaudelta on peräisin varhaisin kirjallinen maininta Jerusalemista (noin 1800–1000 eaa.) Israelin kuningas Daavid valloitti Jerusalemin noin 1000 eaa. ja teki siitä pääkaupunkinsa[4]lähde tarkemmin?. Kathleen Kenyonin 1960-luvulla Ofelinkukkulalla suorittamissa kaivauksissa löydettiin kiviportaita, jotka ajoitettiin 900-luvulle eaa. Paikalta vuonna 2005 kaivettiin Daavidin palatsin jäänteitä, mikä joidenkin tutkijoiden mukaan vahvistaa Daavidin olleen historiallinen henkilö.[5] Hänen poikansa kuningas Salomo rakennutti ensimmäisen temppelin, jonka babylonialaiset hävittivät vuonna 587 eaa., valloittaessaan Jerusalemin.[6] Vuonna 538 eaa. Persian kuningas Kyyros II Suuri antoi juutalaisten palata Juudeaan, ja toisen temppelin rakentaminen aloitettiin 516 eaa Dareios I:n hallintokaudella. Aleksanteri Suuren hyökättyä Persiaan, Juudean maakunta joutui makedonialaisten hallintaan, ja Aleksanterin kuoltua periytyi Ptolemaios I:lle. Vuonna 198 eaa. Antiokhos III Suuren johtamat Seleukidit valtasivat kaupungin Ptolemaios V Epifaneelta. Hellenistiset seleukidit menettivät valtansa Makkabilaiskapinan seurauksena 168 eaa., jolloin juutalaisten ylipappi Mattatias kieltäytyi uhraamasta kreikkalaisille jumalille. Mattatias ja hänen viisi poikaansa perustivat Makkabilaisdynastian hallitsemaan Juudeaa. Rooman vallan aikaHerodes tultuaan valituksi Juudean kuninkaaksi laajensi toista temppeliä ja rakensi muureja ja palatseja. Hänen jälkeläisensä hallitsivat Juudeaa Julius Marcus Agrippaan asti. Roomalaiset valloittivat Jerusalemin vuonna 70 jaa., jolloin toinen temppeli tuhottiin, ja 3 vuotta myöhemmin ensimmäinen juutalaissota päättyi. Keisari Hadrianus ryhtyi käyttämään kaupungista nimeä Aelia Capitolina ja valloitti sen juutalaiskapinallisilta vuonna 135 jaa, minkä jälkeen juutalaiset karkotettiin kaupungista kokonaan.[7] Keskiajasta ensimmäiseen maailmansotaanKaupunki joutui muslimien haltuun vuonna 638 ja 1071 turkkilaisille seldžukeille. Jerusalem oli kristittyjen ristiretkeläisten hallussa vuodesta 1099 vuoteen 1187, jolloin Saladin valloitti sen. Se oli Jerusalemin kuningaskunnan eli Outremérin pääkaupunki 1100–1187 ja 1229–1244, jonka jälkeen sen valtasivat Khwarezmidit, ja Mamelukit vuonna 1260. Osmanien valtakunta valloitti Jerusalemin vuonna 1517 ja hallitsi sitä 400 vuotta, jona aikana sitä laajennettiin ensimmäistä kertaa vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle. Ensimmäiset näistä uusista osista olivat Migrash Harusim ja Mishkenot Sha'ananim, jotka perustettiin vuonna 1860.[8] Britannia miehitti sen ensimmäisessä maailmansodassa vuoden 1917 taistelussa.[7] Itsenäisen Israelin pääkaupunkiSodan jälkeen kaupunki liitettiin brittien hallinnassa olleeseen Palestiinan mandaattialueeseen ja oli sen pääkaupunkina Israelin perustamiseen saakka. Kansainliitto ratifioi Balfourin julistuksen vuonna 1922 ja luovutti mandaatin Britannian hallintaan.[7] Yhdistyneiden Kansakuntien jakosuunnitelma suositteli Jerusalemin muodostamissta kansainväliseksi vapaakaupungiksi, mitä suunnitelmaa ei koskaan toteutettu. Israelin itsenäisyyssodan päätyttyä vuonna 1948, Jerusalem jaettiin Israelin ja Jordanian kesken. Jerusalemin vanha kaupunki joutui Jordanialle, mutta sen länsipuolella sijaitsevat, pääasiassa juutalaissiirtolaisten asuttamat esikaupungit Israelille, jonka alue Jerusalemin kohdalla työntyi kielekkeenä Jordanian (Länsirannan) sisään. Jaetun kaupungin poikki kulkenut raja suljettiin, eikä israelilaisilla ollut pääsyä esimerkiksi Itkumuurille. Kuuden päivän sodassa 1967 Israel valloitti itäosan ja julisti Jerusalemin vuonna 1980 "Israelin ikuiseksi pääkaupungiksi."[7] YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 478 julisti päätöksen laittomaksi.[9] Rauhansopimuksessa 1994 Jordania sai etuoikeuden Jerusalemin pyhiin paikkoihin ("In this regard, in accordance with the Washington Declaration, Israel respects the present special role of the Hashemite Kingdom of Jordan in Muslim Holy shrines in Jerusalem. When negotiations on the permanent status will take place, Israel will give high priority to the Jordanian historic role in these shrines"). Vuoden 2001 rauhanneuvotteluissa keskusteltiin Jerusalemin juutalaisosien liittämisestä Israeliin, mutta neuvottelut kariutuivat. Sittemmin Israel on rakentanut eristysmuurinsa paljolti kaupungin itärajaa pitkin.[10] Toisen intifadan alusta lähtien Länsi-Jerusalemissa on tapahtunut useita terrori-iskuja.[11] Viimeiset kaksi Jerusalemissa vielä suurlähetystöään pitänyttä maata, Costa Rica ja El Salvador siirsivät suurlähetystönsä pois Israelin vuoden 2006 Libanonin pommitusten jälkeen.[12][13] Maantiede
Vanhakaupunki Scopusvuorelta katsottuna
Jerusalem sijaitsee Palestiinassa kalkkiylängöllä noin 20 kilometriä Kuolleestamerestä länteen ja 60 kilometriä Tel Avivista itään. Sitä ympäröivät Kidroninlaakso, Hinnomin laakso, Tyropoeoninlaakso ja kuivat joenuomat. Naapurikaupunkeja ovat Betlehem ja Beit Jala etelässä, Abu Dis ja Ma'ale Adumim idässä, Mevasseret Zion lännessä ja Ramallah sekä Giv'at Ze'ev pohjoisessa. IlmastoJerusalemin ilmasto on välimerellinen eli kesät ovat kuumia ja kuivia sekä talvet kosteita. Keskilämpötila on 8 °C tammikuussa ja 23 °C heinä–elokuussa. Yöt ovat tyypillisesti kylmiä kesälläkin.[14]
Väestö
Ortodoksijuutalaisia Mea Shearimin kaupunginosassa.
Jerusalemin väestö on arabilaistunut viime vuosina voimakkaasti. Vuoden 1967 väestönlaskennassa kaupungin asukkaista 74 prosenttia oli juutalaisia ja 26 prosenttia arabeja. Vuonna 2007 juutalaisia oli 66 prosenttia ja arabeja 34 prosenttia, ja ero kapenee noin yhden prosenttiyksikön vuosivauhdilla.[15] Arabeista tosin ainoastaan pienellä osalla on Israelin kansalaisuus, ja muut elävät kaupungissa työ- ja oleskeluluvalla. Länsirannalla ja Gazassa syntyneiden palestiinalaisten on tosin lähes mahdotonta saada lupaa asua kaupungissa. Palestiinalaisille ei ole rakennettu uusia asuma-alueita sitten vuoden 1967, ja arabikaupunginosat ovat pahoin ylikansoittuneet. Noin 18 000 asuntoa, tai kolmannes arabien asunnoista on rakennettu laittomasti, koska rakennuslupia on mahdoton saada. Eri väestöryhmillä on erilliset kauppakeskukset ja julkinen liikenne.[15] Vuonna 2005 Jerusalemiin saapui 2450 maahanmuuttajaa, joista kolme neljäsosaa saapui Yhdysvalloista, Ranskasta ja entisen Neuvostoliiton alueelta. Vuosittain noin 16 000 israelilaista muuttaa pois kaupungista, samalla kun kaupunkiin muuttaa noin 10 000 uutta asukasta. Juutalaisväestön määrä kuitenkin kasvaa pääasiassa neljänneksen juutalaisväestöstä muodostavien haredijuutalaisten suuren syntyvyyden vuoksi. Harediperheissä on keskimäärin seitsemän lasta. Samalla kun ortodoksijuutalaisten osuus kasvaa, maallisemmat juutalaiset lähtevät kaupungista, jonka veromaksajien suhde heikkenee ja kunnallispalvelut joutuvat suuremmalle rasitukselle.[15][16] TalousJerusalemin talous on vuosisatojen ajan ollut turismin varassa ja vielä nykyäänkin uskonnolliset maamerkit, kuten Itkumuuri, ovat kaupungin vetonaula ulkomaisille vierailijoille. Työttömyysaste oli 8,3 % vuonna 2006, mikä oli vähemmän kuin maassa keskimäärin eli 9 %. Työelämässä mukana olevien osuus on kuitenkin suurempi arabiperheissä (76,1%) kuin juutalaistalouksissa (66,8%)[16] Köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on lisääntynyt 40 prosenttia 2001–2007 välisenä aikana. Työläisen keskimääräinen kuukausipalkka Jerusalemissa oli 5 940 sekeliä eli 1 350 sekeliä vähemmän kuin Tel Avivissa.[17] Vaikka Tel Aviv onkin edelleen Israelin taloudellinen keskus, Har Hotzvim -yrityspuistossa, Pohjois-Jerusalemissa on useita korkean teknologian yrityksiä, joiden joukossa Intel, Teva Pharmaceutical Industries ja ECI Telecom. Har Hotzvim työllisti 8 500 työntekijää vuonna 2006.[18] Vain 2,2% kaupungista on kaavoitettu teollisuutta ja infrastruktuuria varten, mikä on kaksi kertaa vähemmän kuin Tel Avivissa ja seitsemän kertaa vähemmän kuin Haifassa.[16] Hallinto ja politiikkaJerusalemin kaupunginvaltuustossa on kolmekymmentäyksi jäsentä, joista yksi on nykyinen pormestari Uri Lupolianski, joka valittiin virkaansa vuonna 2003. Valtuustossa uskonnolliset puolueet muodostavat enemmistön. Uusi kaupungintalo avattiin vuonna 1993.[19] Kaupunki on Jerusalemin hallintoalueen hallinnollinen pääkaupunki. Arabiväestön näkökulmaVuonna 1988 annetun Palestiinan itsenäisyysjulistuksen mukaan Jerusalem on palestiinalaishallinnon pääkaupunki ja vuonna 2000 Palestiinan parlamentti hyväksyi lailla Itä-Jerusalemin pääkaupungikseen. Presidentti Jasser Arafat hyväksyi lain vuonna 2002.[20] LiikenneBeginin moottoritie kulkee kaupungin länsipuolella ja yhdistyy pohjoisessa moottoritie 404:een, joka jatkuu Tel Aviviin. Rakenteilla on 35 kilometriä pitkä kehätie. JoukkoliikenneJerusalemin lähin lentokenttä on Atarot, jota käytettiin kotimaan lentoihin ennen vuotta 2001, jolloin sen liikenne ohjattiin Ben Gurionin kansainväliselle lentoasemalle. Egged Bus Cooperative, joka on maailman toiseksi suurin linja-autoyhtiö, hoitaa suurimman osan lähi- ja kaukoliikenteestä.[21] Rakenteilla oleva Jerusalem Light Rail -pikaraitiotie valmistunee tammikuussa 2009 ja sen arvioidaan pystyvän kuljettamaan 200 000 matkustajaa päivässä.[22] Toinen rakeenusvaiheessa oleva projekti on suurinopeuksinen junayhteys Tel Avivista Jerusalemiin, jonka on tarkoitus valmistua 2011. Sen pääteasema tulee olemaan 80 metriä maan alla, ja sitä aiotaan myöhemmin jatkaa Malhan asemalle. KulttuuriJerusalemissa on kuuluisa holokaustin uhrien muistoa vaaliva museo Yad Vashem, joka perustettiin vuonna 1953 ja se on maailman suurin holokaustiaiheinen kirjasto. Museon alaisuudessa toimiva kansainvälinen holokaustintutkimuskeskus tukee holokaustia koskevaa historiallista tutkimusta. Museon taidenäyttelyssä on esillä holokaustista selvinneiden taideteoksia. Yad Vashemissa pidetään myös holokaustin marttyyrien muistopäivän seremonia.[23] Israelin kansallismuseossa, jossa käy vuosittain lähes miljoona kävijää, säilytetään kuolleenmeren kääröjä.[24] Sen lisäksi siellä on useita muita arkeologisia löydöksiä ja taidenäyttelyitä. Muita tunnettuja museoita ovat Rockefeller-museo, Ticho House ja Paleyn taidekeskus. Jerusalemin päivää eli Jom Jerušalajimia vietetään kuuden päivän sodan tuloksena tapahtuneen Itä-Jerusalemin yhdistämisen muistoksi ijar-kuun kahdentenakymmenentäkahdeksantena päivänä. Jotkut haredijuutalaiset eivät vietä juhlaa lainkaan, koska eivät tunnusta Israelin valtiota. Israel-festivaali on järjestetty vuosittain touko-kesäkuussa vuodesta 1961 lähtien, ja Jerusalem on ollut pääjärjestäjä viimeiset 25 vuotta. Siellä esiintyy paikallisia ja kansainvälisiä taiteilijoita.[25] ArkkitehtuuriJerusalemin arkkitehtuurissa on vaikutteita Bauhausista ja funktionalismista. Bauhausista tuli suosittu 1930-luvulla sen halvan hinnan ja yksinkertaisuuden vuoksi, mutta sen käyttöä rajoitti vuoden 1920 määräys kiven käytöstä kaupungin kaikissa rakennuksissa. Funktionalismista tuli suosittua 1950-luvulla, jolloin kiven käytöstä rakentamisessa tehtiin poikkeuksia, jotta voitaisiin rakentaa asuntoja uusille maahanmuuttajille. Postmodernia tyylisuuntaa edustavat David Citadel Hotel, joka valmistui vuonna 1998, ja teknologiapuisto.[26] Teatteri, musiikki ja elokuvaJerusalemin sinfoniaorkesteri on ollut toiminnassa 1940-luvulta alkaen ja se on esiintynyt ympäri maailmaa. Talbiyan kaupunginosassa on Jerusalemin teatteri, jossa järjestetään yli 150 esitystä vuodessa. Vuonna 1984 perustettu Palestiinan kansallisteatteri on Itä-Jerusalemin ensimmäinen taidekeskus ja se keskittyy palestiinalaisnäkökulmaan esityksissään.[27] Muita merkittäviä kulttuurikeskuksia ovat kansainvälinen konferenssikeskus Giv'at Ramissa, jossa esiintyy Israelin filharmoninen orkesteri, Jerusalemin musiikkikeskus Yemin Moshessa ja Targin musiikkikeskus Ein Keremissä. Uskonnollinen merkitysJerusalemissa sijaitsevat Al-Aqsan moskeija ja Kalliomoskeija (rakennettu vuonna 691 jaa.), jotka ovat rakennetut Muhammedin taivaaseenastumisen muistoksi, ja se on koko islamin pyhimpiä paikkoja Mekan ja Medinan jälkeen. Muslimien rukoussuunta oli Jerusalem ennen kuin se vaihdettiin Kaabaksi. Juutalaisten rukouspaikka on Länsimuuri (Itku- eli Valitusmuuri), joka on ainoa jäljellä oleva osa toisesta temppelistä.[28] Jerusalem on ollut kristityille keskeinen paikka Jeesuksen ajoista lähtien. Raamatun tapahtumista merkittävä osa sijoittuu Jerusalemiin. Kristityille merkittäviä paikkoja ovat Jerusalemin läpi kulkeva kärsimysten tie Via Dolorosa ja Golgata, jossa Jeesus naulittiin ristille. Paikalla sijaitsee nykyään Pyhän haudan kirkko. Paikan, jossa Jeesus vietti viimeistä ehtoollista opetuslastensa kanssa, uskotaan sijaitsevan Siioninvuorella, samassa rakennuksessa kuin kuningas Daavidin hauta.lähde? Puutarhahauta, 1800-luvulla löytynyt hauta, on monien kristittyjen mielestä todennäköinen Jeesuksen hautapaikka, koska se vastaa pitkälti Raamatun kuvausta Jeesuksen hautapaikasta. Kristinuskon keskeisimmän opin mukaan Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen ihmisten synnit ja Raamatun mukaan nousi kuolleista kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen. Edellä mainitut paikat liittyvät kaikki Raamatun kuvauksiin tapahtumista. UrheiluSuosituimmat urheilulajit Jerusalemissa kuten Israelissa yleensä, ovat jalkapallo ja koripallo. Beitar Jerusalem FC, jonka kannattajiin kuuluu useita entisiä ja nykyisiä poliitikkoja, on voittanut Israelin cupin viisi kertaa, ja pääkilpailija Hapoel Jerusalem FC vain kerran. Beitar pelaa myös Israelin pääsarjassa Ligat ha'Alissa, kun taas Hapoel on kolmosdivisioonassa. Jerusalemin suurin jalkapallostadion Teddy Kollek stadion avattiin vuonna 1989 ja sinne mahtuu 21 000 katsojaa, ja sitä suunnitellaan laajennetavaksi 26 000:lle.[26] KorkeakoulutusJerusalemissa sijaitsee useita yliopistoja, joista tunnetuin lienee vuonna 1925 perustettu Jerusalemin heprealainen yliopisto. Se on tuottanut useita Nobel-palkittuja; lähivuosina Daniel Kahneman ja Avram Hershko ovat saaneet palkinnon. Yliopiston pääkirjasto ja Israelin kansalliskirjasto Jewish National and University Library perustettiin vuonna 1892. Se sisältää yli 5 miljoonaa kirjaa ja sen tehtävä on kerätä kaikki Israeliin liittyvät julkaisut maailmassa.[29] Yliopiston kampusalueet Jerusalemissa ovat Scopusvuorella, Giv'at Ramissa ja Hadassahin yliopistollinen sairaala Ein Keremissa. Al-Qudsin yliopisto perustettiin vuonna 1984, jolloin vuonna 1979 perustettu College of Science and Technology yhdïstyi kolmen muun korkeakoulun kanssa. Se on Jerusalemin ainoa palestiinalainen yliopisto.[30] Muita korkeakouluja ovat Jerusalem Academy of Music and Dance, Bezalel Academy of Art and Design ja vuonna 1969 Jerusalem College of Technology, joka yhdistää teknillisen korkeakoulun ja juutalaisen ješiva-koulun. Kaupunki on alkanut tarjota asumistukea ja muita taloudellisia kannustimia opiskelijoille, jotka asuvat keskustassa.[31] Ystävyyskaupungit
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
More about Jerusalem: hotel jerusalem, jerusalem countdown, jerusalem bible, jerusalem tour, map of jerusalem, from beirut to jerusalem, countdown jerusalem revised updated, account by day day final in jerusalem jesuss last week week, jerusalem vacation, Questions for article: salomon temppeli, al-aqsa, იერუსალიმი 1099-1187, estimated population of jerusalem at the time of babalonian captivity, herusalen, ierusalim, jeruschalajim map, jeruzalemi, time in ierusalim, wall yerusalem, www.yerusalem |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.
IHS Europe: Infrared Heating Systems for Home and Business.