Article on other languages:
- Panda
- باندا_عملاقة
- Pandâ_g·èant
- Panda
- Panda_Gergasi
- পান্ডা
- Panda
- Panda
- Голяма_панда
- Panda_gegant
- Panda_velká
- Panda
- Großer_Panda
- Giant_Panda
- Ailuropoda_melanoleuca
- Granda_pando
- Panda_handi
- Panda_géant
- Bamboebear
- Thai-yùng-meu
- 자이언트판다
- Veliki_panda
- Pando
- Pandabjörn
- Ailuropoda_melanoleuca
- פנדה_ענק
- ბამბუკის_დათვი
- Panda_maior
- Lielā_panda
- Didžioji_panda
- cionmau_la_barda
- Óriáspanda
- Reuzenpanda
- ジャイアントパンダ
- Panda
- Panda_wielka
- Panda-gigante
- Ailuropoda_melanoleuca
- Большая_панда
- Panda_gianti
- Giant_Panda
- Panda_veľká
- Orjaški_panda
- Џиновска_панда
- Jättepanda
- பாண்டா
- แพนด้ายักษ์
- Gấu_trúc_lớn
- Büyük_panda
- Велика_панда
- 大熊猫
- 貓熊
 |
del.icio.us |
 |
Digg |
 |
Furl |
 |
|
 |
Rojo |
| Add to OnlyWire |
| Isopanda | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen | ||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Ailuropoda melanoleuca (David, 1869) |
||||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Isopanda Wikispeciesissä |
Isopanda (Ailuropoda melanoleuca), jota kutsutaan toisinaan myös nimillä panda, pandakarhu tai jättiläispanda, on luontaisesti Kiinassa elävä nisäkäs. Se luokitellaan yleensä karhujen (Ursidae) heimoon. Isopanda on myös uhanalaisia eläimiä tukevan WWF:n symboli.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö
Aikuinen panda on 120–200 cm pitkä ja painaa 85–125 kilogrammaa. Panda eroaa karhusta siten, että pandan kuono on paljon lyhyempi kuin karhun ja jalkapohjat ovat karvaiset ja se on vain puoliksi kanta-astuja. Pandan erityisiä tuntomerkkejä ovat valkoisen pään mustareunaiset silmät ja mustat korvat. Pandalla on erikoinen tassu, jossa on peukalo ja viisi sormea. Peukalo on itse asiassa erikoistunut ranneluu.
Elinympäristö
Isopanda elää vuoristoisilla alueilla, kuten Sichuanissa ja Tiibetissä. Isopandaa esiintyy vain muutamilla harvoilla alueilla Lounais-Kiinassa. Pandoja on tällä hetkellä vain noin 1 600 kappaletta. Eläintarhoissa ja tutkimuskeskuksissa pandoja on noin 200.
Lisääntyminen
Isopanda kantaa pentuaan viisi kuukautta. Panda saa kerralla vain yhden pennun, mutta jos pentuja tulee kerralla 2–3, vain yksi jää henkiin. Pandan pentu painaa syntyessään vain 90–160 grammaa ja on lähes karvaton. Näin ollen pentu on istukkanisäkkäiden pienin suhteessa emon painoon. Pennut seuraavat emoansa kolmivuotiaiksi saakka, eli emo voi synnyttää vain joka toinen vuosi. Pandaemo voi saada elämänsä aikana korkeintaan kahdeksan jälkeläistä.
Ravinto
Vaikka muut karhut ovat pääasiassa petoeläimiä, pandojen ruokavalio koostuu pääosin kasveista. Vaikka isopandat syövät melkein yksinomaan bambua ja bambulajeistakin vain vuoriruokobambua ja japaninbambua, ne käyttävät ravinnokseen myös sipuleita, ruohoa, munia, hyönteisiä ja pienjyrsijöitä, joista isopandat saavat proteiinia. Yleensä panda istuu syödessään ja pitää ravintoaan toisessa etukäpälässänsä. Sen poskihampaat ovat erikoistuneet leikkaamaan ja murskaamaan ravintoa ja se pystyy syömään jopa 40 millimetrin paksuisia varsia.
Taksonomia
Isopanda on myös kaukaisesti sukua kultapandalle, mutta niiden yhteinen nimi johtuu lähinnä bambupitoisesta ruokavaliosta. Ennen kuin sukulaisuus havaittiin vuonna 1901, isopandaa sanottiin moniväriseksi karhuksi.
Monien vuosikymmenien ajan tarkka taksonominen luokittelu pandasta oli väittelyn kohde, sillä sekä isopandat että punapandat jakavat tiettyjä piirteitä sekä karhujen että pesukarhun kanssa. Kuitenkin geneettinen testaus on paljastanut, että isopandat ovat aidosti karhuja ja osa Ursidae-perhettä. Sen läheisin sukulainen on silmälasikarhu Etelä-Amerikassa. Punapandan kuuluvuudesta joko Ursidae tai pesukarhujen Procyonidae-perheeseen kiistellään.
Pandat ja ihminen
1900-luvun puolivälin jälkeen pandasta on tullut jonkinlainen Kiinan kansallinen symboli, ja sen kuvaa käytetään jopa kiinalaisissa kultakolikoissa. Isopandan kiinankielinen nimi on suomeksi "karhu-kissa", joka voidaan myös lukea toisin päin merkitystä muuttamatta.
Isopandasta kuultiin lännessä ensi kerran vuonna 1869 ranskalaisen lähetyssaarnaaja Armand Davidin (1826–1900) toimesta. Isopanda on ollut pitkään yleisön suosikki, osittain siksi, että lajilla on vauvamainen olemus ja se muistuttaa elävää teddykarhua. Se, että laji elää yleensä rauhassa vain syöden bambua, vahvistaa myös kuvaa sen viattomuudesta. Asiaa auttaa myös se, että panda on karhu, joita yleisesti pidetään voimakkaina petoina.
Isopandojen lainat yhdysvaltalaisiin ja japanilaisiin eläintarhoihin olivat suuri osa Kiinan kansantasavallan diplomatiaa 1970-luvulla ja olivat yksi ensimmäisistä kulttuurivaihdoista Kiinan kansantasavallan ja lännen välillä. Vuoden 1984 jälkeen pandoja ei enää käytetty diplomaattisina agentteina, vaan Kiina alkoi tarjota pandoja toisille valtiolle vain lainaksi kymmenen vuoden ajaksi. Yleinen laina koostui miljoonan dollarin maksusta vuodessa ja sopimuksen siitä, että pennut, jotka syntyivät laina-aikana, ovat Kiinan kansantasavallan omaisuutta.
Vuonna 1998 WWF antoi lakihaasteen Yhdysvaltain kala- ja villieläinpalvelulle vaatien niitä velvoittamaan pandoja hankkimassa olevia eläintarhoja, että puolet Kiinalle maksetusta summasta kanavoitaisiin pandojen suojeluun ja niiden elintilan säilyttämiseen ennen, kuin eläintarhat saisivat lupia pandojen maahantuontiin.
Isopandat ovat luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jota uhkaa jatkuva elintilan katoaminen ja hyvin alhainen syntyvyys sekä luonnossa että vangittuna. Noin 1 600 pandan arviodaan elävän villinä.