Astatiini

Article on other languages:

Polonium ← Astatiini → Radon
I
↑
At
↓
Uus  
 
 

Yleistä
Nimi Astatiini
Tunnus At
Järjestysluku 85
Luokka puolimetalli
Lohko p
Ryhmä 17, halogeeni
Jakso 6
Väri metallinen
Löytövuosi, löytäjä 1940, Dale Corson, Kenneth MacKenzie, Emilio Segre
Atomiominaisuudet
Atomipaino (210) amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 140 pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f14 5d10 6s2 6p5
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 18, 7
Hapetusluvut -I, +III, +V, +VII
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 575 K (302 °C)
Kiehumispiste (epävarma) 610 K ((epävarma) 337 °C)
Höyrynpaine 100 Pa 429 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 2,2 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
Lämmönjohtavuus (300 K) 1,7 W/(m×K)
CAS-numero 7440-68-8
Tiedot normaalipaineessa

Astatiini (lat. astatinum) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on At ja järjestysluku 85. Se on halogeeneihin kuuluva erittäin radioaktiivinen alkuaine.

Astatiinia syntyy luonnossa radioaktiivisessa hajoamisessa. Pysyvin isotooppi on At-210, jonka puoliintumisaika on 8,1 tuntia. Maapallon kuoressa astatiinia on arvioitu olevan yhteensä korkeintaan teelusikallinen, vähemmän kuin 30 grammaa.

Astatiinia syntetisoitiin ensi kerran vuonna 1940. Sitä saadaan pommittamalla vismuttia energisillä alfa-hiukkasilla.

Aiheesta muualla


Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Astatiini

This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.